Vainajala Табы

näytä tietä temppeliin
ihosi savuten kosteaan ilmaan
temppelihin kultaisehen
kultaihosi hopeailmaan

sillan alla villi kuu
virtaa hopeaisessa peilissään
villi kuinen kultaotsa
vihtoo vaskivirran alla

aivojen unisilmukoissa
neidon otsapalmikoissa
käytävihin hiljaisihin
hiilenmustiin onkaloihin
salaiseen palatsihin -

putosin ja katosin
ja kuljin kylmän kylän läpi
suljettujen ovien
ja peitettyjen ikkunoiden
hiljaista harmaata tietä
ohi kaiken elävän
siihen ohueen sumuun
joka kiertää ympär'
laidunmaiden

unohdin ja samosin
kohti kohtalon valkeaa kukkaa
joka vasten virran viertä
niin hentona kohoaa

mitä tarkoitat näillä sanoilla
mihin tahdot viedä minua
sinisuonen siltaa syvälle
vihkitupaan vainajalaan

aivojen unisilmukoissa
immen otsapalmikoissa
olet kuu, se oletkin
mikä vaihtuu ja vähenee
laittaa vetemme liikkeeseen